Velhonvuoren putous

Velhonvuoren vesiputous on pieni puroputous Porissa entisen Lavian kunnan alueella, sijaiten n. 1.5 kilometrin päässä Lavian keskustasta itään. Putous ryöppyää alas Velhonvuoren kalliolta aluetta halkovan Tampereentien pohjoispuolella, minkä jälkeen vesi virtaa tierumpua myöten kadun ali Lavijärveen. Korkeudeltaan putous on viitisen metriä.

Putouksella on kansansuussa vanha nimi Velhonvittu, ja joidenkin lähteiden mukaan putousta kutsutaan myös Velhon uitoksi. Alkuperäiseen Velhonvittu -nimeen liittyy seuraava kansantarina, jonka geologi Aimo Kejonen on esitellyt kirjassaan "Suomen 100 kansantarinat" (Karttakeskus 2008):

”Muuan naisvelho manasi silloin vielä syrjäisen, nimettömän vuoren huipulla paholaista esiin saadakseen siltä tietoa ja apua. Manaus ei kuitenkaan tuntunut toimivan. Velho joutui toistamaan sen pari kertaa. Äkkiä paholainen ilmestyi suuren räjähdyksen, liekkisuihkun ja savunpöläyksen saattelemana. Velhoparka säikähti silloin niin, että häneltä pääsi pissat pöksyyn. Paholainen katsoi edessään vapisevaa, housuihinsa pissannutta kurjimusta ja ärjäisi;

- "Mitä sinä minulta tahdot?!?!"

Kun velho ei vieläkään saanut sanaa suustaan, paholainen muutti hänet vuoren päällä olevaksi suoksi.

Housuun menneet kuset valuvat ikuisesti purona alas kallion kylkeä. Tapauksen johdosta ennen nimetön mäki sai nimen Velhonvitunvuori. Vielä tänäkin päivänä säikähtäneen naisvelhon pissa valuu Velhonvitunputouksena kalliota pitkin mäen juurelle tehdyn maantien alitse Lavijärveen.”

Olipa (lievästi koominen) kansantarina totta tai ei, nykypäivänä "Velhonvittu" on tunnettu paikallinen nähtävyys, ja sellaisena vielä erittäin helppo löytää, sillä se sijaitsee kirjaimellisesti ajotiessä kiinni. Putouksen tekeekin ainutlaatuiseksi kansantarinansa ohella sen sijainti harvinaisessa paikassa; Suomesta tuskin löytyy kovin montaa vesiputousta, jotka sijaitsisivat näin avoimella paikalla suoraan ajoväylää sivuten (ks. Eavrujohkan putous Utsjoella). Könkään vieressä on tien kummallakin puolella pieni parkkialue, johon auton voi jättää.

Velhonvuoren putouksen vesimäärä on erittäin pieni, mikä onkin putouksen suurin heikkous. Putous nimittäin on olemassa vain keväisin ja kovien sateiden aikaan, joten sen katseluajat riippuvat saumattomasti vallitsevista säätiloista. Putouksella ei myöskään ole nimettyä jokea tai edes puroa, vaan se saa vetensä useista pienistä puroista ja soista Velhonvuoren rinteillä. Talvisin kalliolta valuva vesi jäätyy jääseinämäksi, joka voi kasvaa jopa maantien päälle. Tätä ns. pannejäätä sulatellaan ja höylätään pois keväisin.

Vaikka Velhonvuoren vesiputous on vesimäärältään hyvin pieni, sen kauneutta ei missään tapauksessa pidä väheksyä. Jo pelkästään putousta ympäröivä maisema järvineen ja kallioineen on jylhä, ja putouksen helppo katseltavuus yhdessä kätevän sijaintinsa kanssa tekee könkäästä arvokkaan. Tunnustusta kohteelle voi antaa siitäkin, että putous ympäristöineen kuuluu EU:n hyväksymään Natura 2000 -alueiden verkostoon.

Mikäli vierailijalla riittää kuntoa, voi putouksen yläjuoksua kiivetä katsomaan metsän keskelle putouksen vierestä. Tässä on oma haasteensa, sillä rinne on erittäin jyrkkä ja monelta osin vaikeasti kiivettävä. Helpoimmin kiipeäminen onnistunee putouksen länsipuolelta. Könkään yläjuoksulla alle 100 metrin päässä pääputouksesta sijaitsee vielä toinen, pienempi putous, jossa vesi valuu läpi kallionraosta. Tämäkin lisäputous on virkistävä näky, ja kannattaa itse kunkin katsastaa, jos vain voimat riittävät kiipeämiseen. Kaiken kaikkiaan koko Velhonvuoren putous ympäristöineen on kaunis luontokohde, kunhan vettä riittää – voi sanoa, että joskus pieni todellakin on kaunista.

HUOM. Putousta ihailtaessa tulee ehdottomasti varoa autoja, sillä Tampereentie on kohtalaisen vilkkaasti liikennöity katu, ja sen nopeusrajoitus korkea. Erityisen tärkeää on katsoa ympärilleen ennen tien ylittämistä, varsinkin kun suojateitä tai jalkakäytäviä ei alueella ole!