Pohjankoski

Pohjankoski on Salon Pohjankylässä sijaitseva arviolta kolmimetrinen hieno putouskoski. Portaittainen koski virtaa Varsinais-Suomen vehreitä peltomaisemia halkovassa Perniönjoessa, joka Korvenkyläntien alitettuaan putoaa alas pitkin lohkareista rinnettä. Pituutta tällä Perniönjokilaakson omalla "Niagaralla" on arviolta parikymmentä metriä.

Vaikka Pohjankoskea ympäröivät joka puolelta alavat pellot, putous itsessään sijaitsee kapeahkossa notkelmassa. Joen virta aloittaa kiihtyvän liikkeensä jo maantiesillan alta, ja putouksen ensimmäisen kynnyksen jälkeen virta muuttuu valkohehkuiseksi kuohuksi. Kuohuttuaan läpi kivikkoisen rinteen virta muuttuu jälleen tasaisemmaksi koskeksi, ennen kuin joki jatkaa matkaansa pois notkosta Pohjankylän peltomaisemaan.

Vetensä Pohjankoski saa Muurlan keskustassa sijaitsevasta Ylisjärvestä ja Alasjärven alueen pienistä pelto-ojista, joiden ohitse Perniönjoki matkaa ennen Pohjankylää. Pohjankosken vesimäärä ja sitä kautta putouksen olemus vaihtelevat vuodenaikojen mittaan hyvin voimakkaasti, sillä kuivana kesäaikana putous virtaa vain kapeana uomana lohkareiden välissä, siinä missä kevättulvilla vesi peittää rinteen koko joen pituudelta.

Vaikka Pohjankoski on hieno putous jo luontokohteena, kertoo koski omaa tarinaansa myös Perniönjokilaakson kulttuurihistoriasta. Alueen asutus ulottuu satojen vuosien taakse, ja lähellä sijaitsevan suuren Pohjankartanon asukkailla oli koskessa myllyjä jo 1600-luvulla. Myöhemmin Pohjankoskessa toimi myös saha vuodesta 1745, ja sähkövoimalaitos vuodesta 1918. Sittemmin näiden laitosten toiminta on lakannut, ja nykyään putouksen teollisesta historiasta muistuttaa enää joen itäpuolta sivuava kivimuuri.

Koska Pohjankoski sijaitsee suoraan maantien vieressä, sen luokse on hyvin helppo päästä autolla. Itse jätin autoni Korvenkyläntien varteen joen länsipuolelle, missä tien eteläpuolella on pieni hiekkapäällysteinen "levike". Putousta ympäröivän notkelman rinteet ovat osittain vaikeakulkuista kivikkoa, joten terve varovaisuus on tarpeen. Kesäaikaan putouksen alapuolella liikkumista rajoittavat entisestään pitkä heinikko, ja sen peittoon jäävät liukkaat rantakivet. Yläjuoksun puolelta putouksen niskaa voi ihailla maantiesillalta, joskin silloin on ehdottoman tärkeää varoa autoja.

Kokonaisuutena Pohjankoski on hieno koski, jonka arvoa lisäävät sen hyvä saavutettavuus ja kulttuurihistorialliset arvot. Puhtaasti vesiputouksena koski ei ole huimaavimmasta päästä varsinkaan korkeutensa puolesta, mutta yhtä kaikki, hienosta ja katsomisen arvoisesta luonto- ja kulttuurikohteesta voidaan joka tapauksessa puhua. Tässäpä hyvä levähdysetappi Varsinais-Suomen automatkailijoille!