Kuhakoski

Suuret vapaana virtaavat vesiputoukset ovat nykypäivän Etelä-Suomessa harvinainen näky, mutta onneksi Nurmijärven Perttulassa sijaitseva Kuhakoski on juuri tällainen. Kyseessä on Vantaanjoen vesistöön kuuluvan Luhtajoen suurin koski, jossa vesi putoaa 150 metrin matkalla portaittain yhteensä 16 metriä.

Koski itsessään alkaa kallioon louhitusta uomasta, jonne Luhtajoen vesi virtaa pian alitettuaan Lopentien ja sen jälkeen vanhan kivisen kaarisillan. Kalliouoman jälkeen vesi putoaa kolmena suurena könkäänä alas, kuohuten sitten metsikön läpi peltojen täyttämään maalaismaisemaan. Lähes peräkkäisten könkäiden sarja tekee valkoisena kuohuavasta vesiputouksesta mieleenpainuvan. Putousta voi katsella ja kuvata lähes mistä kulmasta tahansa, joskin se voi vaatia kiipeilyä kalliolla ja teräväreunaisilla louhoskivillä. Kohteelle on kuitenkin helppo päästä autolla, sillä joki sivuaa Valkjärventietä kosken kohdalta.

Kuhakosken putouksella on ollut tärkeä osa Nurmijärven historiassa, sillä koski oli ennen alueen tärkeimpiä myllykoskia. 1500-luvun alusta koskessa on pyöritetty neljää erillistä myllyä (Perttulan, Uotilan, Valkjärven ja Numlahden kylien myllyt) ja myöhemmin myös sahaustoimintaa. Vuonna 1910 Kuhakoskeen rakennettiin pieni voimalaitos Perttulan ja Uotilan talojen toimesta. Voimalaitoksen toiminta jatkui aina vuoteen 1952 asti. Vielä nykyäänkin putouksessa on nähtävissä myllyjen perustuksia ja raunioita muistuttamassa kosken teollisesta historiasta.

Kuhakoski on upeimmillaan kevättulvassa, siinä missä kuivimpana kesäaikana joen virtaus laskee merkittävästi. Tämä rajoitti entisaikaan myös vesimyllyjen käytön kevääseen ja syksyyn. Koskessa näkyvät ihmiskäden jäljet saattavat myös laimentaa putouksen näyttävyyttä. Heikkouksistaan huolimatta koski on jo pudotuskorkeutensa puolesta varteenotettava nähtävyys lähes mihin vuodenaikaan hyvänsä. Pääkaupunkiseudulla asuville se voi myös olla yksi harvoista suurista vapaana virtaavista vesiputouksista, joiden luokse ehtii helposti yhden päivän aikana.

Huom. Kuhakosken koskiluokitukseksi on määritelty IV–V (Lähde: www.koskimelonta.com). Käytännössä koski on melojalle erittäin vaativa laskettavaksi, ja pahimmillaan hengenvaarallinen.