Koskenpään koski

Salo

Putouksen tiedot
Korkeus (yht.)	7 m
Korkein porras	3 m
Pituus	20 m
Virtaama (kesk.)	0.5 m3/s
Virtaama (huippu)	5 m3/s
Luokitus	Kaksoisputous
Vesistö	Toivilanjoki
Leveysaste	60.49357 (N)
Pituusaste	22.97043 (E)
Paikkakunta	Salo
Pääsy	Helppo

Koskenpään koski on pieni kaksihaarainen vesiputous, joka sijaitsee Vaskion kylässä entisen Halikon kunnan alueella Lounais-Suomessa. Putous sijaitsee Toivilanjoen alajuoksulla paikassa, jossa joki ylittää kallioisen rinteen n. puoli kilometriä ennen laskemistaan läheiseen Vaskionjokeen. Kokonaiskorkeutta portaittaisella kaksoisputouksella on arviolta 6–7 metriä.

Koski alkaa joen alitettua läheisen maantiesillan ja virrattuaan siitä muutaman kymmenen metriä kaakkoon. Johtuen Toivilanjoen vähävetisyydestä ja maaston tasaisuudesta ei veden virtaus kiihdy sanottavasti ennen putousten alkua. Sillan jälkeen virta haarautuu kahtia ns. läntiseen ja itäiseen uomaan, joista kumpikin muodostaa oman vesiputouksensa. Nämä putoukset ovat kaksi toisistaan irrallista luontokohdetta, jotka uomien välissä oleva kallio ja tiheä metsikkö jakavat erilleen.

Läntisen uoman köngäs on avoin ja mukavasti pauhaava putous, joka koostuu monesta peräkkäisestä portaasta. Uoman ylimmässä osassa joki laskee vetensä ensin kahtena pikkuputouksena kiviseen "altaaseen". Tästä altaasta vesi putoaa edelleen porras kerrallaan jyrkännettä alas, ennen kuin joki pääsee jatkamaan matkaansa tasaisemmalla maalla kohti Vaskionjokea.

Itäinen uoma puolestaan virtaa pidemmän matkan syvässä kallionotkossa, ja putoaa alas kahtena peräkkäisenä könkäänä. Könkäistä ensimmäinen on noin kolmimetrinen luiskamainen putous, jälkimmäinen taas lähes pystysuora parimetrinen porras. Könkäiden välillä vesi kiemurtelee kalliouomassa, ja katoaa sitten runsaiden lehtipuiden varjostamaan alavirtaan.

Koskea on helpointa ihailla läntisen uoman puolelta, jonne läheiseltä ajotieltä on vaivatonta kävellä. Myös auton voi jättää saman tien varteen esimerkiksi maantiesillan länsipuolelle. Putouksen lähikuvaaminen saattaa vaatia kiipeilemistä kivillä ja kallioilla, mikä tosin onnistuu terveeltä ihmiseltä ilman suurempia vaivoja. Läntistä köngästä on mahdollista ihailla myös alajuoksun puolelta pieneltä kävelysillalta, jolloin kosken näkee yhtenä pudotuksena. Koska joen varret kasvavat runsaasti lehtipuita (mm. leppiä), on putouksen ihaileminen helpointa keväällä ennen lehtien tuloa puihin. Tällöin myös joen virtaama on suurimmillaan.

Kosken itäisen uoman maasto on selvästi edellistä vaativampaa, erityisesti jos alemman könkään haluaa päästä näkemään edestä. Tällöin kävijän tulee laskeutua jyrkkää kalliota, ja tunkeutua alavirran rantaa reunustavan tiheikön lävitse. Kokonaisuutena sekä läntinen että itäinen haara ovat kuitenkin kauniita luontokohteita, jotka kannattaa ainakin päällisin puolin katsastaa, jos maastossa liikkuminen ei pelota.

Koskenpään koskella on ollut osansa Vaskion kylän historiassa, sillä koskessa on sijainnut mylly ainakin 1800–1900 -lukujen vaihteessa. Ilmeisesti näiltä ajoilta on peräisin myös läntisen uoman lähellä lojuva vanha myllynkivi. Ympäristö on lähes kauttaaltaan peltoja ja pieniä metsäsaarekkeita, eli hyvin perinteistä Lounais-Suomen maaseutua.

Siinä missä vapaat jyrkät vesiputoukset ovat harvinaisia koko maakunnassa, on Koskenpään koski mukava ja piristävä poikkeus. Vaikka veden virtaama kevättulvien ulkopuolella on pienehkö, on putous kaunis ja tärkeä lisä eteläisen Suomen luonnontilaisten vesiputousten joukkoon.

Kuvagalleria