Koivuköngäs

Koivukönkään nelimetrinen vesiputous sijaitsee Posiolla Korouoman rotkolaaksossa. Putous on alueen tärkeimpiä nähtävyyksiä, sekä samalla yksi Suomen nuorimmista luonnontilaisista vesiputouksista. Köngäs nimittäin syntyi vasta vuonna 1893.

Putous on tunnettu syntytarinastaan, joka juontaa juurensa Kurttajoella 1800-luvun lopulla harjoitettuun tukinuittoon. Uiton yhteydessä jokeen rakennettiin uittopatoja, ns. tammeja säätelemään veden kulkua. Tarinan mukaan Koivuköngäs syntyi, kun Kurttajoen uiton humaltuneet tammivahdit nukahtivat, jolloin vesi mursi tiensä nykyiseen uomaansa. Joen alkuperäinen uoma on edelleen nähtävissä joen länsipuolella, joskin puusto on verhonnut sen hyvin. Pohjakivikkoa ja vanhoja uittopuita on kuitenkin vielä esillä.

Vesiputouksena Koivuköngäs on rakenteeltaan ns. luiska, eli vesi kuohuaa alas suhteellisen loivaa jyrkännettä. Könkään pinta on lähes tasainen, mikä tekee putouksen ulkoasusta harvinaisen Suomessa. Koivukönkään katseleminen ja kuvaaminen on helppoa, sillä putousta pääsee ihailemaan puiselta näköalatasanteelta joen länsirannalta. Retkeilijöitä varten putouksen lähellä on hyvä tulentekopaikka, ja putous toimii myös lähtöpisteenä Korouoman retkeilyreitille, mikäli alueella on tarkoitus patikoida pidemmälle.

Koivukönkäälle pääsee helpoimmin jättämällä auton läheiselle paikoitusalueelle Kurtankaltiontien päässä, ja kävelemällä puolen kilometrin matkan hyväkuntoista polkua putoukselle. Vaikka itse kohteelle on selkeät opasteet, kannattaa autolle palatessa pitää mielessä, mitä reittiä tuli, sillä polkuja on monta. Mikäli Korouoman putoukset kiinnostavat enemmänkin, kannattaa ohessa katsastaa myös läheinen Alaköngäs, jonne on Koivukönkäältä alle puolen kilometrin kävelymatka jokea alaspäin.

Koivukönkään ainutlaatuisuus osoittaa, ettei vesiputouksen aina tarvitse olla tuhansia vuosia vanha ollakseen kaunis. Lisäksi se muistuttaa, että joskus inhimillisillä vahingoillakin voi olla hyvin positiiviset seuraukset – jos vain olosuhteet ovat oikeat.