Kevolinkka

Kevolinkka on korkea nauhamainen vesiputous, joka sijaitsee Kevon luonnonpuistossa Utsjoella. Köngäs virtaa aluetta halkovan Kevon kanjonin eteläpäässä, kun Kevojoki alkulähteillään putoaa kanjoniin. Monesta pienestä portaasta koostuvan Kevolinkan epävirallinen kokonaiskorkeus on kartan korkeuskäyrien perusteella arviolta 45 metriä – ehkä enemmänkin.

Putous saa alkunsa joen virratessa pystyjyrkän kallioseinän raosta (ikään kuin mutkan takaa piilosta) rotkoon. Kanjonin reunan ylitettyään vesi putoaa kivilohkareiden keskeltä pitkälle kaltevalle rinteelle. Nauhana rinnettä laskiessaan joen uoma vähitellen loivenee, ja kosken portaat madaltuvat. Lopulta putous päättyy n. 500 metriä virrattuaan kanjonin pohjalla olevaan pieneen kirkasvetiseen järveen.

Luontokohteena Kevolinkka on tullut tunnetuksi erityisesti sijainnistaan Suomen suurimman kanjonin lähtöpisteessä. Tästä kertoo se, että Kevolinkkaa kutsutaan joissakin lähteissä yksinkertaisesti "Kevon peräseinän putoukseksi". Rotkon maisema, joka avautuu vierestä kulkevan Kevon retkeilyreitin varrelta on lajissaan ainutlaatuinen koko Suomessa. Horisonttiin asti jatkuva jyrkkäseinäinen rotko, jota järvet ja metsät täplittävät, ilmestyy retkeilijälle kuin yllättäen metsikön keskeltä. Vaikka kanjonin mittakaavassa itse putous jää varsin vaatimattomaksi, nostaa sen komeasti kaikuva kohina jylhän tunnelman korkealle.

Putouksen luokse pääsee patikoimalla Kevon retkeilyreittiä n. 24 km Sulaojan parkkipaikalta, jonne auton voi jättää. Koska putous sijaitsee keskellä erämaata, sen näkeminen vaatii käytännössä aina maastoyöpymisen. Jo tämän vuoksi kohteen saavuttaminen vaatii retkeilijältä hyvää kuntoa ja vaellustaitoja, joita ilman alueella ei tule liikkua. Putouksesta ja näköalapaikasta kilometrin säteellä sijaitsee kuitenkin kaksi merkittyä telttailualuetta, joilla leiriytyminen onnistuu kätevästi. Kevolinkalta patikkamatkaa voi myös luontevasti jatkaa viiden kilometrin verran luonnonpuiston seuraavalle suurelle putouskohteelle, Fiellun putoukselle.

Kevolinkan ainoana haittapuolena voi pitää sitä, että sen ihaileminen ja kuvaaminen on varsin rajoitettua. Koska Kevon luonnonpuistossa liikkuminen on sallittua vain merkityllä retkeilyreitillä, onnistuu putouksen kuvaaminen käytännössä vain kanjonin vastareunan polulta n. 150 metrin päässä kohteesta. Luontokuvien ottajalle kauko-objektiivista on tällöin suuri apu. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että putous on kaukaakin ihailtuna hieno ja alueen maisemaan hyvin sulautuva luontokohde. Ja mikä parasta, sen näkeminen ei vaadi pienintäkään lisäponnistusta Kevon muutenkin vaikeakulkuisella retkeilyreitillä kulkevalle luonnonystävälle.