Dämmanin putous

Dämmanin putous on arviolta kuusimetrinen kallioköngäs Keski-Espoossa virtaavan Gumbölenjoen alkupäässä.

Onko kotikaupungissani Espoossa vesiputouksia?

Vielä muutama vuosi sitten olisin vastannut kysymykseen empimättä ei. Eräänä päivänä näin kuitenkin nettivalokuvissa harvinaisen jyrkän kalliokosken, joka tietojen perusteella virtasi vapaana jossakin Keski-Espoossa. Eipä siinä voinut muuta, kuin ottamaan asiasta selvää!

Sittemmin selvisi, että kyseessä on Gumbölessä Dämmanin tekojärven pohjoispuolella virtaava putouskoski, jolla ei ole karttaan merkittyä virallista nimeä. Kyseessä on putous, johon Dämmanista virtansa saava Gumbölenjoki laskee joen alkumetreillä. Vetensä niin Dämman ja putouskin saavat läheisen Nuuksion kansallispuiston järviylängöltä, josta vedet virtaavat suuren Pitkäjärven ja muutaman pienemmän järven kautta Dämmaniin.

Dämmanin putous on arviolta kuusi metriä korkea kourumainen putous, joka syntyy, kun Dämmanin säännöstelypadolta alkunsa saava joki puristuu kalliojyrkänteessä olevan kapean uoman läpi alla olevaan suvantoon. Suvannosta joki jatkaa matkaansa kohti läheistä Gumbölen kartanoaluetta koskineen. Putouksen ympäristö on osin luonnontilaista metsää, ja osin hoidettua puistoa, joka sivuaa Gumbölen golfkenttiä. Erityisesti suvannon ranta-alue putousta vastapäätä on viihtyisää ja helppokulkuista puistoa, jota tervalepät, koivut ja kuuset täplittävät.

Dämmanin tekojärvi rakennettiin vuonna 1951 Gumbölenjoen laaksoon alunperin sähköntuotantoa varten, mutta sen käyttötarkoitus muuttui myöhemmin raakavesilähteeksi. Vesilaitos rakennettiin paikalle 1960-luvulla, ja vedenotto alkoi vuonna 1967, jatkuen aina vuoteen 2016. Tällöin laitoksen toiminta vedenottoineen päättyi, ja laitoksen kiinteistöt purettiin pois 2020-luvun alussa.

Vaikka Dämman putouksen vedenlähteenä ei ole alkujaan luonnontilainen järvi, voidaan itse putous laskea luonnonmukaiseksi sikäli, että se virtaa luonnollisella peruskalliolla. Myös järven ympärysmaisemat ovat kaunista metsäluontoa, jonka arvoa ei pidä vähätellä järven keinotekoisestä alkuperästä huolimatta. Ja vaikka putouksen yläpuolisella padolla säädellään edelleen Dämmanin pinnankorkeutta, se ei missään olosuhteissa estä veden virtaamista putoukselle.

Dämmanin tekojärven vehreitä maisemia putouksen yläpuolella. Kuva: Jussi Laine 10.6.2017

HSY:n vesilaitoksen lopetettua toimintansa on Espoon kaupunki suunnitellut paikalle putouksen ohittavaa kalatietä, mikä on osa kaupungin strategiaa Gumbölenjoen kunnostamisessa taimenjoeksi. Kaupungin suunnitelmissa on tiettävästi korvata vanha säännöstelypato pohjapadolla, ja johtaa osa putouksen vedestä kalatielle.

Näiden hankkeiden suunnittelu on vuonna 2022 vielä kesken, mutta on selvää, että niiden toteutuminen tulee lähivuosina muuttamaan osaltaan niin putouksen virtaamaa, kuin koskea ympäröivää maisemaa. Toivottavaa onkin, että nyt kun vesilaitos on purettu, kaupunki tarttuisi tilaisuuteen kehittää aluetta kokonaisvaltaisena ja helposti saavutettavana luontokohteena, jossa putouksen maisemalliset arvot yhdistyvät vehreään metsäluontoon samalla, kun kalatie auttaa joen biodiversiteetin rikastamisessa. Aika näyttää, miten käy.

Tänä päivänä Dämmanin putoukselle pääsee helpoimmin autolla pohjoisesta Myllärintietä pitkin. Siinä, missä koskea ympäröivä alue oli aiemmin suljettu vesilaitoksen vuoksi, nykyisin autolla pääsee ajamaan lähes putousta ympäröivän puiston viereen. Koska putouksen ympäristö on osin yksityisaluetta, auto kannattaa jättää Myllärintiellä olevan portin pohjoispuolelle. Toinen potentiaalinen reitti järvelle ja putoukselle on idästä päin läheisen Gumbölen kartano- ja golfalueen pikkuteiden, tai Myllärinmäentien kautta.

Kaiken kaikkiaan Dämmanin putous on hieno virtavesiluonnon ilmentymä keskellä nopeasti kasvavaa Espoota. Toivottavasti sen tulevaisuus säilyy jatkossakin valoisana ja vetisenä, kaupungin kasvusta huolimatta!