Koskinäytökset Suomessa

Osa Suomen vesivoimalle valjastetuista putouksista ja koskista on vielä nähtävissä vapaina rajoitetusti. Eräät putouksistamme virtaavat vapaina erikseen järjestettävissä koskinäytöksissä, toiset taas kuohuvat kevättulvien aikaan, kun joen vesimäärä ylittää voimalan kapasiteetin, ja vettä on juoksutettava luonnonuomaan. Myös voimalaitosten tilapäisissä huoltotilanteissa vettä juoksutetaan joskus patojen ohitse. Tälle sivulle on poimittu muutamia esimerkkejä kahlituista, mutta vielä silloin tällöin vapaina virtaavista putouksistamme.


Imatrankoski

Imatrankoski 2012

Imatrankoski oli vapaana virratessaan yksi Pohjoismaiden suurimmista koskista (jopa "Euroopan Niagara"). Samalla koski on Suomen vanhin matkailunähtävyys, joka on vetänyt ihailijoita aina 1800-luvulta alkaen. Sähköntuotannolle koski padottiin vuonna 1929, ja nykypäivänä vesivoimala (192 MW) on teholtaan Suomen suurin.

Koski on edelleen mahdollista nähdä vapaana näytöksissä, joita järjestetään Imatran kaupungin toimesta kesäaikana päivittäin. Tällöin vettä juoksutetaan padon sulkuporttien läpi Vuoksen vanhaan uomaan n. 500 kuutiometriä sekunnissa 20 minuutin ajan. Koskinäytöksiä järjestetään yleensä juhannuksesta elokuun loppupuolelle, joskin tarkat päivämäärät vaihtelevat vuosittain.

Näytökset ovat ilmaisia ja kosken ihailuun on alueella runsaasti näköalapaikkoja. Nykypäivänä näytökset ovat Imatran kaupungin tärkein vetonaula, eikä ihme, sillä vapaana kuohuva virta on komeudessaan unohtumaton. Kosken voimaa korostetaan vielä taustamusiikilla, johon käytetään mm. Jean Sibeliuksen kappaleita. Yhteensä Imatrankosken pudotuskorkeus on n. 18 m ja pituus 1300 m.

Huom! Koskinäytökset ovat jäämässä tauolle vuosiksi 2017–2018 voimalaitospadon remontin vuoksi.

Osoite: Imatrankoskentie 3, Imatra
GPS: 61.16956 (N), 28.77362 (E)

Lisätietoa:
Imitsi – Imatran kaupunkikeskusta


Kyröskoski

Kyroskoski koskinäytöksessä 9.8.2009

Kyröskosken kuuluisa vesiputous Hämeenkyrössä (Kalevalassa mainittu "Hämeen Hälläpyörä") valjastettiin sähköntuotannolle vuonna 1912. Nykyään putouksen voi nähdä vapaana neljästi vuodessa: vapunpäivänä, juhannuspäivänä sekä heinä- ja elokuun toisena sunnuntaina. Vettä juoksutetaan tällöin puolen tunnin ajan (klo 14.00–14.30). Tarkka vesimäärä ei ole tiedossani, joskin koskea ruokkivan Pappilanjoen keskivirtaama on lähellä 27 kuutiometriä sekunnissa, eli runsaasti pienempi kuin Imatralla.

Siinä missä Imatrankoski on lähempänä koskea kuin putousta, Kyröskoskea voi pitää aitona vesiputouksena: pudotuskorkeus on 22 metriä kosken pituuden jäädessä reiluun sataan metriin. Vapaana virratessaan Kyröskoski kuuluu ehdottomasti Suomen mahtavimpien vesiputousten joukkoon.

Osoite: Koskitie 35, Hämeenkyrö
GPS: 61.67016 (N), 23.19086 (E)

Lisätietoa:
Kyröskosken Voima

Kyröskosken putous kuvattuna näköalatasanteelta koskinäytöksessä 26.7.2014
Kyröskosken putous kuvattuna näköalatasanteelta koskinäytöksessä. Kuva: Jussi Laine 26.7.2014

Kyröskosken putous ja ympäröiviä teollisuusrakennuksia 26.7.2014
Kyröskosken putous ja ympäröiviä teollisuusrakennuksia. Kuva: Jussi Laine 26.7.2014


Verlankoski

Kymijoen vesistöön kuuluva Verlankoski virtaa nimensä mukaisesti Verlan vanhan ruukkikylän alueella Kouvolassa. Koskessa toimivista vesivoimalaitoksista ensimmäinen valmistui 1954 ja toinen 1994, joskin sähköntuotantoa on koskessa ollut jo tätä ennen. Nykyisin kokonaan padottu Verlankoski avataan yleisölle koskinäytöksissä kerran vuodessa ns. Verla-päivänä 18.7. Pudotuskorkeutta koskella on 6.2 metriä, ja voimaloiden yhteisteho on 3.05 MW.

Verlan kylällä on ollut rooli koko Suomen puuteollisuuden historiassa jo vuodesta 1872, jolloin insinööri Hugo Neuman perusti Verlankosken partaalle puuhiomon. Hiomon ohella kylässä toimi myös pahvitehdas aina vuoteen 1964. Nykyään vanhat teollisuusrakennukset ympäristöineen on museoitu.

Vaikka Verlankosken tapauksessa kyse on enemmän koskesta kuin varsinaisesta vesiputouksesta, on kohde arvokas nähtävyys jo kulttuuriarvojensa puolesta. Kuvaavaa on sekin, että Verlan ruukkikylä koskineen hyväksyttiin UNESCOn maailmanperintökohteiden listalle vuonna 1996.

Osoite: Verlantie 300, Verla (Kouvola)
GPS: 61.06292 (N), 26.63940 (E)

Lisätietoa ja kuvia:
Verlan ruukkikylän kotisivut


Halkiankoski

Halkiankosken niska 22.4.2012

Halkiankosken vesiputous Pornaisissa oli vapaana virratessaan yksi Etelä-Suomen korkeimmista ja jyrkimmistä putouksista. Koski syntyy, kun Uudenmaan läpi Suomenlahteen virtaava Mustijoki puristuu kalliossa olevaan halkeamaan, jonka pudotuskorkeus on n. 10 metriä.

Nykyisin luonnonuoma on padottu, ja vesi ohjataan voimalan generaattoriin, jonka teho on ainoastaan 0.3 MW – tyypillinen esimerkki minivesivoimasta. Kosken ensimmäinen voimala on rakennettu 1930-luvulla, ja viimeisin modernisointi on vuodelta 2004.

Halkiankoski on kuitenkin edelleen mahdollista nähdä vapaana kevättulvien aikaan, kun vettä juoksutetaan voimalaitoksen ohi luonnonuomaan. Tällöin Halkiankoski on komeudessaan näyttävä vesiputous. Toivoa voikin, että sähköteholtaan mitätön voimalaitos vielä jonakin päivänä puretaan, ja koski muutetaan takaisin alkuperäisasuunsa – vaikkapa matkailunähtävyydeksi. Sitä odotellessa Halkiankoski on hieno, ilmainen alkukevään nähtävyys, vaikka voimalan betoninen infrastruktuuri hieman laimentaakin putouksen kauneutta.

Osoite: Halkiantie 16, Pornainen
GPS: 60.52758 (N), 25.30130 (E)

Lisätietoa:
Halkiankoski Pornaisten kunnan sivuilla

Putous syöksyy kalliohalkeamaan 22.4.2012
Putous syöksyy kalliohalkeamaan. Kuva: Jussi Laine 22.4.2012

Putouksen rinnakkainen ohitusuoma alavirran puolelta 28.4.2012
Putouksen rinnakkainen ohitusuoma alavirran puolelta. Kuva: Jussi Laine 28.4.2012


Massakoski

Massakoski

Massakoski eli Nahkionkoski on järjestyksessä viimeinen Karjaanjoen kolmesta kuuluisasta putouksesta, jotka virtaavat tai ovat virranneet Karkkilan kaupungin alueella (kaksi muuta ovat Karkkilankoski ja Myllykoski). Putous syntyy, kun Karjaanjoen vesi ylittää arviolta 10 metriä korkean, jyrkähkön kalliokynnyksen, ja kuohuaa useana virtana rinnettä alas jokilaakson pohjalle.

Sähköntuotannolle Massakoski padottiin ensimmäistä kertaa vuonna 1915, kun läheisen Högforsin teollisuuslaitokset tarvitsivat energiaa. Vuonna 1923 voimalaitosta vielä laajennettiin. Nykyään voimalan merkitys sähköntuotannolle on erittäin vähäinen, sillä sen teho on julkisuudessa olevien tietojen perusteella vain 0.43 MW, eli kyse on minivesivoimalasta.

Toisaalta tietoja voimalan toimivuudesta voi epäillä, sillä vaikka putous on edelleen padottu, siinä virtaa vettä lähes jatkuvasti. Tämä ei johdu ohijuoksutuksista (jos sellaisia edes järjestetään), vaan siitä, että voimalan puiset patoluukut ovat osittain haljeneet, ja päästävät vettä lävitseen. Myös voimalaitoksen puinen vedenottokanava vaikuttaa huonokuntoiselta ja turvamääräysten vastaiselta, sillä se on laho ja vuotaa. Samoin itse betoninen voimalarakennus vaikuttaa töhrittyine seinineen ilmeisen hylätyltä, vaikka varmaa tietoa ei hallussani olekaan.

Rumista rakenteistaan huolimatta kahleissa virtaava Massakoski on vaikuttava ja näkemisen arvoinen putous ainakin keväisin. Koska putouksessa oleva pato on vanha, huonokuntoinen ja jopa vaarallinen, voisi sen purkaminen (ja voimalan museoiminen) olla suuri kulttuuri- ja matkailuteko koko paikkakunnalle. Voikin kysyä, kenellä olisi tarpeeksi rohkeutta ja pääomaa ottaa projekti vastuulleen?

Osoite: Massakoskenpolku 1, Karkkila
GPS: 60.52886 (N), 24.22329 (E)

Lisätietoa:
Nahkionkoski Wikipediassa
Nahkion voimalaitoksen historiaa

Massakoski
Massakoski, ränsistynyt pato ja voimalan kanava yhteiskuvassa. Kuva: Jussi Laine 11.4.2015


Pikku-Taivalkoski

Pikku-Taivalkoski
Pikku-Taivalkoski vapaana 3.6.2012. Kuva: Ilpo Jokinen (lähde: geocaching.com)

Pikku-Taivalkoski eli toiselta nimeltään Pirunköngäs oli vapaana virratessaan yli 30-metrinen vesiputous Pudasjärvellä. Putous sijaitsi Pintamo-järvestä lähtevässä Pintamo-ojassa n. 2 kilometrin päässä järvestä, missä se pauhasi alas jyrkkää, metsäistä kalliorinnettä. Menneinä vuosikymmeninä putouksen ohi uitettiin myös tukkeja.

Putouksen arvo paikallisille on ollut merkittävä jo satojen vuosien takaa. Kotiseutuneuvos Eino Jokisen kirjassa "Miksi insinööri viilettää" on putouksesta esimerkiksi kerrottu seuraava, todeksi esitetty tarina:

"Aikanaan vainovuosina kylään oli tulossa vihovenäläisten ryhmä. Kylän väki oli ehtinyt paeta piilopirteilleen. Vain eräs nuori poika oli jäänyt kylään. Kun venäläiset tulivat ja totesivat kylän tyhjäksi, he kiinni saamaltaan pojalta vaativat tietoa, missä kylän väki on. Poika sanoi tietävänsä, missä väki oli, ja lupasi viedä ryssät veneellä piilopaikalle.

Hän ohjasi veneen Pintamojokea myöten alaspäin, ja kun lähestyttiin Taivalkoskea, poika käski vihollisten kumartua alas, että hän näkisi ohjata veneen koskessa. Näin tapahtuikin, mutta juuri kun vene pääsi kosken niskalle ja lähti luisumaan alaspäin, poika hyppäsi veneestä maihin. Vene lähti huimaa vauhtia koskea alas ja murskaantui miehineen päivineen. Näin kylä pelastui pojan nokkeluuden ansiosta."

Vesivoimalle Pirunköngäs padottiin 1950-luvulla Koillis-Pohjan Sähkö Oy:n toimesta. Tietojeni mukaan kosken valjastaminen tapahtui rakentamalla ensin vuonna 1954 säännöstelypato järven rantaan Pintamo-ojan suulle, ja myöhemmin toinen putouksen niskalle. Putkivoimalaitos valmistui vuonna 1955, ja samanaikaisesti aloitettiin myös Pintamo-järven aktiivinen säännöstely. Teholtaan nykyinen voimalaitos on vain 0.5 MW, eli kyse on jälleen minivesivoimalasta.

Vaikka putous onkin nykyään kuivana suurimman osan vuodesta, on sähköyhtiö (nyk. Koskienergia Oy) avannut sen muutaman kerran ns. Pintamopäivien yhteydessä osallisten iloksi. Vaikken itse vielä paikalla olekaan käynyt, valokuvien perusteella kyseessä on erittäin näyttävä ja kaunis vesiputous. Ja kukapa tietää, ehkäpä jonakin tulevaisuuden päivänä... aina voi toivoa.

Osoite: Myllyvaarantie 65 (sijaitsee risteyksestä lähtevän pikkutien päässä, ajoa n. 500 m), Pudasjärvi
GPS: 65.46488 (N), 27.62984 (E)

Massakoski
Vapaana virtaava Pikku-Taivalkoski ja (sittemmin purettu) tukinuittoränni todennäköisesti 1900-luvun alussa. Kuvan tarkka alkuperä tuntematon.


Aittokoski

Aittokoski heinäkuussa 2015

Aittokosken 30-metrinen putouskoski Suomussalmella tunnettiin aikoinaan liikanimellä "Kainuun Imatra". Vielä 1900-luvun alkupuolella Aittokoski oli osa Oulujoen vesistöön kuuluvan Emäjoen maineikasta koskiketjua ja alueen suurimpia koskia. Kaikki kosket kuitenkin menetettiin vesivoimarakentamiselle 1950–60 -luvuilla. Aittokosken voimalan teho on 47 MW, ja se valmistui vuonna 1960.

Nykyään putouksen voi nähdä vapaana harvakseltaan. Oheinen valokuva on heinäkuulta 2015, ja peräisin Pauliina Järvelän blogista (kiitos hänelle kuvan lainaamisesta). Kuvan ottohetkellä Emäjokea ruokkivan Kiantajärven pinta oli korkealla runsaiden sateiden jälkeen, ja vettä juoksutettiin voimalan ohi vanhaan uomaan usean päivän ajan. Myös kevättulvien aikaan kosken voi joskus nähdä vapaana.

Mikäli paikalle osuu kosken virratessa, kannattaa alueella viipyä kameran kanssa pidempikin hetki. Sen varran upeana nähtävyytenä Kainuun Imatraa voi kuvien ja videoiden perusteella pitää, ja liikanimensä veroinen se taatusti on edelleen.

Osoite: Emäjoentie 70, Suomussalmi
GPS: 64.82772 (N), 28.83423 (E)

Lisätietoa:
Video Aittokosken ohijuoksutuksesta (heinäkuu 2015)
Kainuun historiallinen koskireitti Ylen sivuilla


Ämmäkoski

Ämmäkosken putous Kajaaninjoessa oli vapaana virratessaan todellinen Kajaaninjoen valtias, Grande Finale, kuten köngästä on eräissä lähteissä kutsuttu. Tosiasiassa kyseessä oli muutenkin vuolaan Kajaaninjoen suurin koski, käytännössä 4.5 -metrinen jyrkkä putous, jonka pauhu kantautui yli kaupungin. Putouksen virtaaman ollessa 90 kuutiometrin luokkaa sekunnissa ei liene vaikea hahmottaa, että se todella ansaitsi nimensä. Ämmä nimittäin on Kainuun murteissa tarkoittanut kunnioittavaa nimeä isoäidistä, ja se on annettu myös suurille koskille.

Koski padottiin vesivoimarakentamiselle jo vuonna 1917, ja nykyinen voimala on teholtaan 4.9 MW. Myös muut Kajaaninjoen kosket, kuten ylempänä sijaitseva Koivukoski valjastettiin myöhemmin sähköntuotannolle. Ämmäkosken putouksella kuitenkin tehdään ohijuoksutuksia vesitilanteesta riippuen, ja erityisesti keväisin. Mikäli ei anna patorakenteiden pilata tunnelmaa, on putous upea ja näkemisen arvoinen muistuma Kajaaninjoen menetetystä mahdista.

Osoite: Kalkkisillantie 2, Kajaani
GPS: 64.23007 (N), 27.73232 (E)

Lisätietoa:
Video Ämmäkosken ohijuoksutuksesta (maaliskuu 2015)
Video tulvivasta Kajaaninjoesta (huhtikuu 2015
)


Ruskeakoski

Ruskeakoski on n. 20 metrin korkuinen putouskoski Venäjän puolelle laskevassa Jänisjoessa Joensuussa Pohjois-Karjalan maakunnassa. Vesivoimalle koski padottiin 1957 eli samoihin aikoihin, kuin Emäjoen suuret kosket Kainuussa. Teholtaan voimala on 3.2 MW.

Kuten useat muutkin padotut putoukset, myös Ruskeakoski saattaa kuohua vapaana korkean veden aikoihin, kun vettä lasketaan voimalan ohi luonnonuomaan. Parhaan näkemyksen kosken voimasta saa katsomalla oheisen Youtube-videon (itse en ole paikalla käynyt). Kuvien perusteella kyse kuitenkin on selvästä vesiputouksesta, joka varmasti on näkemisen arvoinen!

Osoite: Ruskeakoskentie 382, Joensuu
GPS: 62.42699 (N), 30.44152 (E)

Lisätietoa:
Video Ruskeakosken ohijuoksutuksesta (toukokuu 2012)


Muita kohteita

Edellä mainittujen kohteiden lisäksi Suomessa on myös lukuisia muita valjastettuja putouksia tai koskia, joiden näkeminen vapaina on mahdollista sopivina ajankohtina. Emme kuitenkaan tässä artikkelissa lähde käsittelemään niitä kaikkia erikseen, varsinkin kun suurinta osaa padotuista kohteista ei voinut vapainakaan pitää aitoina vesiputouksina.

Eräitä mainitsemisen arvoisia kohteita ovat kuitenkin mm. Utasen ja Jylhämän putouskosket Oulujoessa, Vakkolankoski Porvoonjoessa Askolassa, sekä Lammaistenkoski Kokemäenjoella. Jos tiedät lisää erityismaininnan ansaitsevia kahlittuja putouksia, pyydän ottamaan yhteyttä.

  Tilaa uutiskirje

Postituslistamme jäsenenä kuulet ensimmäisten joukossa uusista vesiputouksista sivustollamme.

Tilaa uutiskirjeemme täältä!

  Yhteistyössä

Twitter