Matkaopas ja tietolähde Suomen luonnontilaisista vesiputouksista

Vesiputoukset, jotka Venäjä varasti Suomelta

Julkaistu: 24.09.2022

Kun katsoo Ukrainan hätää kärsivän kansan taistelua kotimaansa ja demokratiansa puolesta, on vaikeaa olla muistelematta, miten karuja seurauksia Venäjän harjoittamalla pakkovallalla ja tyrannialla on lähihistorian aikana ollut myös Suomelle.

Eikä vain meille ihmisille, vaan myös maamme luontokohteille.

Kun talvisodan raskas välirauha solmittiin kevättalvella 1940, Suomi menetti Neuvostoliiton sanelemien rauhanehtojen myötä laajojen maa-alueiden mukana useita upeita luontohelmiä. Harva muistanee, että menetettyjen luontokohteiden joukossa oli myös vesiputouksia, erityisesti luovutetun Sallan-Kuusamon alueen erämaissa ja Laatokan Karjalassa. Lisää menetyksiä seurasi jatkosodan lopulla 1944, kun Suomi pakotettiin luopumaan Petsamosta.

Tähän artikkeliin olen poiminut esille seitsemän mainitsemisen arvoista vesiputousta, jotka Venäjä viime sotien seurauksena varasti Suomelta. Kohteet ovat summittaisessa järjestyksessä, eikä niiden paremmuutta ole arvotettu keskenään. Tämän hetken maailmanpoliittisen tilanteen vuoksi putouksilla vieraileminen ei liene mahdollista ainakaan lähiaikoina.

Surullisena yhteenvetona on todettava, että ainakin muutamat luovutettujen alueiden vesiputouksista olisivat tänä päivänä varmasti maamme putouskaartin huippua, mikäli Josif Stalin olisi 1930–40 -luvuilla jättänyt Suomen rauhaan.

Toivoa voikin, että tämän päivän Ukraina pystyy sisukkaalla taistelullaan säilyttämään kotiensa ja demokratiansa ohessa myös vesiputouksensa turvassa tyrannialta.


1. Jukakoski

Jukakoski on jyrkkä 19-metrinen vesiputous, joka virtaa Ruokojärven kylässä entisen Impilahden pitäjän alueella Laatokan Karjalassa. Putous sijaitsee Kulismajoessa, joka laskee Laatokkaan sen pohjoispuolelta. Joidenkin lähteiden mukaan kyseessä on Karjalan korkein vesiputous. Putousta on kutsuttu myös nimellä "Valkeat sillat".

Putoukselle on aiemmin vienyt huonokuntoinen soratie, jota on ilmeisesti pyritty viime vuosina remontoimaan, kun putouksen ympäristöä on kunnostettu matkailukohteena. Kuvien perusteella Jukakoski on erittäin kaunis ja rehevän metsän keskellä kohiseva moniportainen putouskohde, jossa on hieman samaa näköä, kuin Puolangan Hepokönkäässä.

Putouksen sijainti kartalla

Lisätietoa:
https://www.omamedia.ru/news/pitk_rannan_koskista_tulossa_upea_n_ht_vyys/

Jukakoski
Jukakoski 1930-luvulla ennen sotia. (Kuva: www.heninen.net)

Jukakoski
Jukakoski vuonna 2009. (Kuva: Leonid Haritonov - www.heninen.net)

Jukakoski
Jukakoski v. 2009. (Kuva: Leonid Haritonov - www.heninen.net)


2. Ahinkoski

Ahinkoski on usean erikokoisen vesiputouksen muodostama koski, joka virtaa Tohmajoessa Laatokan luoteispuolella. Koski sijaitsee Värtsilä-Sortavala -maantien varressa, noin kaksi kilometriä Suomeen aiemmin kuuluneen Ruskealan kylän alueelta Sortavalaan päin. Kyseessä on monihaarainen putouskoski sileiden kallioiden keskellä, ja se on saanut nimensä kosken luoteisrannalla sijainneesta Ahin tilasta.

Ahinkoskea on käytetty elokuvien kuvauspaikkana sekä suomalaisten, että venäläisten toimesta, ja mm. vuonna 1972 valmistunutta "Aamunkoitot ovat täällä hiljaiset" -venäläiselokuvaa on kuvattu paikan päällä. Nykyään Ahinkoski on suosittu pysähdys- ja levähdyspaikka, jonka puitteisiin kuuluvat hyvin ylläpidetyt kävelypolut ja sillat, joiden kautta koskea voi ihailla vaivattomasti. Ilmeisesti alueelle on viime vuosina rakennettu muutakin retkeilyinfrastruktuuria, kuten parkkialueita ja ravintoloita.

Kuvien perusteella Ahinkoski vaikuttaa erittäin luonnonkauniilta vesiputouskohteelta, joka suht. matalasta korkeudestaan (ehkä nelisen metriä) huolimatta on varmasti upea retkikohde alueella vieraileville. Putousta ruokkiva Tohmajoki saa alkunsa Suomen puolelta Tohmajärvestä, ja se laskee Laatokkaan lähellä Sortavalaa.

Putouksen sijainti kartalla

Lisätietoa:
https://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/923
https://freestylemelonta.blogspot.com/2012/05/russian-trip-1-paiva.html
https://geomerid.com/en/place/ruskeala-waterfalls-karelia-750/overview/

Ahinkoski
Ahinkoski 1920–30 -luvun Karjalassa. (Kuva: museovirasto - Karjalan Liiton kokoelma)

Ahinkoski

AhinkoskiAhinkoski
Ahinkoski 2000-luvulla. (Kuvat: Wikipedia Commons)


3. Mäntykoski

"Ylämaasta tulee pieni joki, joka on nyt vetevä. Lähellä järven rantaa se laski alas monena koskena. Alimmissa oli myllyjä, mutta ylin kaatui äkkijyrkkään, kauniina könkäänä pieneen kivialtaaseen. Kallioitten kaunis muotoilu, mehevät sammalet, halkeamaruohot ja pensaat, kirkas vaahtoinen vesi ja sen elähyttävä kohina, metsä könkään kahden puolen muodostivat ihastuttavan pienen maiseman. Kivistä ladottu säteilevä malja, johon vesi ryöppyi, ei ollut sen suurempi, kuin että sen saattoi onkia ristiin rastiin, miten vain halutti."

- Valokuvaaja I. K. Inhan kuvaus Mäntykoskesta v. 1892

Mäntykoski on komea viisiportainen putousten sarja Karjalan tasavallassa Venäjällä. Putous on osa Paanajärven aluetta, jonka Suomi menetti Neuvostoliitolle osana Sallan-Kuusamon aluetta. Suomen nykyiseltä rajalta putoukselle on matkaa vain parikymmentä kilometriä.

Mäntykoski virtaa Mäntyjoki-nimisessä pienessä joessa, joka laskee Paanajärveen pohjoisesta. Vaikka putouksen korkeudesta ei tiettävästi ole saatavilla virallista tietoa, voisi koko putoussarjan korkeudeksi arvioda ehkä viitisentoista metriä. Takavuosina kosken voimaa on hyödynnetty myös mylly- ja sahatoimintaan.

Ennen sotia Paanajärven alue oli Kuusamon merkittävimpiä kyliä, ja Mäntykosken ohella alue tunnettiin laajemminkin luonnonkauneudestaan ja monipuolisista luontoarvoistaan. Taidemaalari Akseli Gallen-Kallela matkusti Paanajärven alueella 1892, ja ikuisti retkensä innoittamana Mäntykosken kauneuden maalaukseensa "Mäntykoski" (1894).

Tänä päivänä voi vain spekuloida, miten upean luonto- ja kulttuurikohteen Paanajärven ja Mäntykosken ympäristö muodostaisivat nyky-Suomelle, mikäli alueita ei olisi viety meiltä väkivalloin.

Putouksen sijainti kartalla

Lisätietoa:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mäntykoski
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mäntykoski_(maalaus)
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/03/04/eramaan-lumo-huikea-mantykoski
https://retkipaikka.fi/paanajarven-kansallispuisto-tarjoaa-idan-eksotiikkaa/
https://tuumatti.fi/2020/10/26/i-k-inha-paanajarvella-1892/

Mäntykoski
Mäntykoski vuonna 1892. (Kuva: Into Konrad Inha - www.heninen.net)

Mäntykoski
Mäntykoski 1990-luvun lopulla. (Kuva: Alexander Heikkinen - www.heninen.net)

Mäntykoski
Mäntykoski vuonna 2002. (Kuva: Dmitri Savvateev - www.heninen.net)


4. Selkäkoski

Selkäkoski on Mäntykosken ohella toinen Paanajärven alueella virtaava putouskoski. Siinä, missä Mäntykoski virtaa Paanajärveen pohjoisesta, Selkäkoski kohisee järveen etelästä laskevasta Selkäjoesta, vastapäätä Paanajärven kuuluisaa Ruskeakalliota.

Selkäkosken korkeudesta ei ole olemassa julkista tietoa, mutta kuvien perusteella sen voisi arvioida olevan ehkä 810 metriä korkea. Mäntykosken ohella myös tätä putousta on hyödynnetty mylly- ja sahatoiminnassa, ja koskessa on edelleen nähtävissä jäänteitä näistä teollisuusrakenteista.

Joidenkin matkakuvausten perusteella Selkäkosken ympäristön luonto on Mäntykoskeen verrattuna erityisen rehevää, ja mm. suuret kuuset reunustavat jokiuomaa.

Putouksen sijainti kartalla

Lisätietoa:
https://www.kuusamo-opisto.fi/fi/workshop_paana/

Selkäkoski
Selkäkosken putous vuonna 1936. (Kuva: www.heninen.net)

Selkäkoski
Selkäkoski v. 2006. (Kuva: Konstantin Rekubratsky - www.heninen.net)

Selkäkoski
Selkäkoski v. 2003. (Kuva: Alexander Gavrilov - www.heninen.net)


5. Jänisköngäs

Jänisköngäs on 14,5 metriä korkea portaittainen vesiputous, joka virtaa Kutsajoessa nykyisen Venäjän alueella n. 30 kilometriä Suomen nykyrajasta itään. Ennen talvisotaa putous kuului Sallan kuntaan, ja oli alueella sijaitsevan Kutsan luonnonpuiston tärkeimpiä nähtävyyksiä.

Kutsan luonnonpuisto perustettiin vuonna 1938, ja sen pinta-ala oli tuolloin 215 neliökilometriä. Aluetta on joissain lähteissä kutsuttu myös "Suomen Sveitsiksi" mitä ilmeisimmin alueen jylhän luonnon ja suurten korkeuserojen vuoksi.

Jäniskönkään yläjuoksulla sijaitsee myös toinen upea vesiputous, jota on kutsuttu "Pieneksi Jäniskönkääksi". Nimestään huolimatta tämäkin putous vaikuttaa kuvien perusteella varsin suurelta koskelta, joka voisi vertautua esimerkiksi Kuusamossa tänä päivänä edelleen virtaavaan Jyrävään.

Putouksen sijainti kartalla

Lisätietoa:
https://seitakuvia.blogspot.com/2021/08/janiskongas-kutsan-luonnonpuistossa.html

Jänisköngäs

Jänisköngäs

Jänisköngäs
Jänisköngäs 1990-luvulla. (Kuvat: Petri Niikko)


6. Kolttaköngäs

Kolttaköngäs (Boris Gleb) oli vapaana virratessaan yksi Paatsjoen mahtavimmista koskista Pohjois-Suomessa. Koski sijaitsi Petsamon pohjoisosassa, missä Paatsjoki virtaa Venäjän ja Norjan rajajokena. Alue oli Suomen hallussa Tarton rauhansopimuksesta (1920) aina jatkosodan loppuun (1944) asti.

Ennen toista maailmansotaa Suomen Matkailijayhdistys panosti Kolttakönkään ympäristön kehittämiseen matkailukohteena, ja alueella sijaitsi vuosina 1921–1944 kolme eri hotellirakennusta. Ne kaikki kuitenkin tuhoutuivat joko tulipalon, tai sotatoimien seurauksena.

Kun Petsamo oli siirtynyt Neuvostoliiton haltuun, Kolttaköngäs virtasi vapaana vielä puolitoista vuosikymmentä, ennen kuin koski vuonna 1960 padottiin vesivoimatuotannolle. Niin sanotun Boris Glebin vesivoimalan rakentamisessa norjalaiset ja neuvostoliittolaiset toimivat yhteistyössä, norjalaisten suorittaessa rakennustyön ja Neuvostoliiton toimittaessa generaattorit ja turbiinit. Voimalan rakentaminen pysäytti samalla lohen nousun Paatsjokeen, ja nykyään Paatsjoessa ei ole lohta enää ollenkaan.

Vanhojen kuvien perusteella Kolttaköngäs oli vapaana virratessaan jyrkkä ja kapea putous, jossa joki puristui kahden kallion välistä valkokuohuisena könkäänä. Vaikka Boris Glebin voimalaitoksen putouskorkeudeksi on ilmoitettu 20 metriä, tosiasiassa kyse oli pitkästä koskesta, josta nelimetrinen pääputous muodosti vain osan. Nykypäivänä paikalla on enää patoallas, ja alueella liikkuminen on tarkasti säädeltyä rajavyöhykkeen vuoksi.

Putouksen sijainti kartalla

Lisätietoa:
https://www.pasvikelva.no/fi/vannkraft

Kolttaköngäs
Kolttaköngäs vuonna 1914. (Kuva: Toivo Immanuael Itkonen - museovirasto, suomalais-ugrilainen kuvakokoelma)

Kolttaköngäs
Kolttaköngäs vuonna 1914. (Kuva: Toivo Immanuael Itkonen - museovirasto, suomalais-ugrilainen kuvakokoelma)

Kolttakönkään hotelli
Kolttakönkään matkailijahotelli vuonna 1939. (Kuva: Aarne Pietinen - www.finna.fi/Record/musketti.M012:HK19731119:997)


7. Hakoköngäs

Hakoköngäs (Skogfoss) oli Kolttakönkään ohella yksi Paatsjoen alajuoksun suurimmista koskista. Siinä missä Kolttakönkään pääputous sijaitsi ahtaassa kalliokapeikossa, Hakoköngäs kohisi avoimessa ja leveässä jokiuomassa, muodostaen jokeen kuin erimuotoisten putousten nauhan usean sadan metrin matkalta. Vanhojen kuvien perusteella kyseessä oli kokonainen putousten ja koskien "puutarha", jonka kokonaisuutta oli mahdotonta nähdä kerralla yhdestä näkövinkkelistä.

Kuten Kolttaköngäs, myös Hakoköngäs sai virrata vapaana vielä joitakin vuosia sen jälkeen, kun Suomi oli menettänyt Petsamon ja sen seurauksena lähes koko Paatsjoen Neuvostoliitolle. Koski padottiin vuonna 1964, kun paikalle rakennettiin norjalaisten toimesta Skogfossin vesivoimalaitos. Voimalan rakentaminen edellytti tekoaltaan rakentamista, minkä seurauksena joen pintaa nostettiin 9 metriä. Tämän seurauksena alueelta oli purettava lukuisia rakennuksia, ja mm. alueella sijainnut saamelaisten hautapaikka siirrettiin toisaalle.

Voi vain miettiä, olisiko Hakoköngäs säilynyt vapaana, jos Petsamo olisi jäänyt Suomelle. Kenties alueeseen olisi panostettu matkailukohteena samoin, kuin alempana joessa kuohunneeseen Kolttakönkääseen.

Tänä päivänä upeasta putouksesta on joka tapauksessa enää muistot jäljellä, samoin kuin koko Petsamon luonnosta osana itsenäistä Suomea.

Putouksen sijainti kartalla

Lisätietoa:
https://en.wikipedia.org/wiki/Skogfoss_hydroelectric_station
https://www.pasvikelva.no/fi/vannkraft

Hakoköngäs
Hakoköngäs vuonna 1913. (Kuva: Toivo Immanuael Itkonen - museovirasto, suomalais-ugrilainen kuvakokoelma)

Hakoköngäs
Hakoköngäs vuonna 1912. (Kuva: Toivo Immanuael Itkonen - museovirasto, suomalais-ugrilainen kuvakokoelma)

Hakoköngäs
Hakoköngäs vuonna 1919. (Kuva: Tuntematon kuvaaja - Lapin maakuntamuseo)

Hakoköngäs
Hakoköngäs vanhassa postikortissa 1920–40 -luvulla. (Kuva: Lapin maakuntamuseo)


Kommentit (8)

   mixu tech supor - 28.11.2022, 13:26

karjala takas

   mixu tech supor - 28.11.2022, 13:26

karjala takas

   mixu tech supor - 28.11.2022, 13:26

karjala takas

   mixu tech supor - 28.11.2022, 13:26

karjala takas

   mixu tech supor - 28.11.2022, 13:26

karjala takas

1
2

Kirjoita uusi kommentti


  Tilaa uutiskirje

Postituslistamme jäsenenä kuulet ensimmäisten joukossa uusista vesiputouksista sivustollamme.

Tilaa uutiskirjeemme täältä!

Suomen Vesiputoukset - Youtube Suomen Vesiputoukset - Pinterest

  Yhteistyössä

Twitter